Viime viikolla räpsin koulun tiluksilta kuvia kevään edistymisestä. Kameraan tallentuikin kuvia etenkin puuvartisten kasvien silmuista. Nyt on viimeiset ajat tutkia kasvien talviversoja ennenkuin vihreys valtaa maiseman. Yleensä ei tule ajatelleeksikaan kuinka erilaisia kasvienkin silmut ovat ja kuinka ne muuttavat muotoaan ja väriään kevään edetessä. Talven aikana tuli erilaisia talviversoja hypisteltyä kymmenittäin tunnistustenttiä varten. Oli siis aika katsoa, miltä ne näyttävät nyt.

Vuorijalavan (Ulmus glabra) nuppimaiset silmut ovat pullahtamaisillaan kukkaan

Sateenvarjojalavan hieno muoto tulee esille lehdettömänä. Kohta kiharaisia oksia ei enää erota lehtimassan alta.

Koreanonnenpensaan (Forsythia ovata) kukkanuput aukeavat ihan justiinsa.

Paskapihlajanakin tunnettu terttuselja (Sambucus racemosa) on ensimmäisiä lehtensä ja kukkansa paljastavia pensaita. Ja mikä väri!

Balkanin hevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) peukalonpään kokoiset silmut ovat tahmeita kuin kärpäspaperi.

Katsuran (Cercidiphyllum japonicum) pienet, punaiset silmut ovat kuin pirunsarvet!

Väriterapiaa

Viime viikko vierähti taas opiskeluiden parissa. Vierailimme eräällä puutarhalla sekä perennataimistolla. Puutarhalla töihimme kuului lähinnä orvokin istutusta. Tutustuimme muiden kasvihuoneidenkin tarjontaan, joista löytyi mm. uusi petunialajike ´Black Satin´ amppeliin istutettuna. Hurjan näköinen, hieno väri, mutta en tiedä onko se kaunis..

Perinteisempääkin tarjontaa löytyi...

Perennataimistolla tutustuimme kylvö-, ruukutus- ja jakohommien lisäksi mm. maksaruohomattoon. Se näyttää hyvältä, vaikka on vasta paljastunut lumen alta. Kätevä suurien alojen kattamiseen, ei ehkä kuitenkaan ihan kotipihaan.

Lobelian kylvöä

Honkkarista löytyi pari viikkoa sitten tällainen kylvökennosto, johon tänään kylvin pari pussia lobelian siemeniä. Se onkin hiukan hankala kylvettävä, sillä siemenet ovat turkasen pieniä. Helpoiten se käy, kun tyrkkää kostean sormen pussiin ja painaa sormeen tarttuneet siemenet kasvualustan pintaan. Pieniä siemeniä ei tarvitse peittää. Toinen konsti kylvää pienikokoisia siemeniä on sekoittaa siemenet pieneen määrään seulottua hiekkaa maustesirottimeen, jolla siemenet saa levitettyä tasaisesti. Lobeliat on helppo koulia myöhemmin isompaan astiaan, kun koko paakku irrotetaan kennostosta ja istutetaan uudelleen sellaisenaan.

Kokeilussa on kahta riippalobeliaa, toinen pussi on mennyt vanhaksi jo pari vuotta sitten ja toinen on tuoretta tavaraa Virosta. Saa nähdä, millainen itävyys on vanhoilla siemenillä.Toivottavasti nämä nyt pysyvät hengissä kesään asti, sillä taannoin kylvämilleni "kiharaorvokeille" kävi nöpelösti, kun ne pääsivät kuivahtamaan liikaa hetken kituutettuaan. Onneksi meni siihen kokeiluunkin koko pussi siemeniä..

  

Tulevaan pääsiäiseen sopii hyvin kerrottu tulilatva. Vaikka en ole sen paremmin keltaisen kuin tulilatvankaan ystävä, tarttui tämä viehättävä yksilö matkaani kauppareissulla.