Kevätkaihoa

Lopputalven päivät tuntuvat rasittavilta, kun aurinkoisissa päivissä on jo lupaus keväästä, mutta kuitenkin kevät tuntuu vielä kaukaiselta. Usein tähän aikaan vuodesta tulee kaivettua esiin vanhoja kevät- ja kesäkuvia, vaikka en tiedä lisäävätkö ne vain tuskaa.

Viime vuonna oli ainakin hauskaa, kun teimme äidilleni kasvimaata. Ensimmäistä kertaa vuosiin perunavaot vedettiin käsin traktorin sijaan. Vaot mennä viurusivatkin miten sattuu. Kovasti tuntui touhu "hevosia" naurattavan.

Kasvitarhan vieressä kulkeva pihlajakujanne on niin viehättävä etenkin keväisin ja syksyllä.

 

Lumen vielä vallitessa luontoa, on kiva viettää päivänsä vehreyden keskellä. Kuvat ovat salaattitarhalta, jossa olen ollut viimeiset kolme viikkoa koulun työssäoppimisjaksolla. 

Kuvassa paksoita, mizunaa, tah tsaita ja korianteria.

Tästä se alkaa..

nääs uusi blogi sekä puutarhurin kevät. Eilen tongin hiukan siemenlaatikoita, kun muistin siellä olevat orvokin siemenet. Nehän piti kylvää kiireen vilkkaa. Toisessa pussissa oli toissa vuotisista kylvöistä ylijääneitä siemeniä. Tänään kuitenkin kylvin vain uusia Seemnemaailmasta tilattuja siemeniä. Näihin kiharareunaisiin orvokkeihin törmäsin ekan kerran pari vuotta sitten Tanskassa. Sellaisia ei täällä juuri ole näkynyt, joten pitää kasvattaa itse. Sama koskee noita mustia orvokkeja. Toissatalvena kylvin muistaakseni näihin samoihin aikoihin mustia orvokkeja, mutta jostain syystä ne eivät kerenneet kukkia keväällä. Se tosin ei haitannut, sillä saimme nauttia niiden kukinnasta myöhemmin kesällä ja vielä marraskuussakin!

Kylvin siemenet kylvöseoksella täytettyyn vanhaan jauheliharasiaan. Peitin kylvöksen hennosti ja nostin jääkaapin päälle pimeään. Orvokin siemen itää parhaiten pimeässä. Nyt pitää vain muistaa, että se rasia on siellä kaapin päällä ja käydä sumuttamassa kylvöstä aina välillä...