Kuvasatoa männä viikolta

Tässä muutama kuva asioista, joiden kanssa olen puuhannut viime viikolla eli koulun viimeiseltä harjoittelujaksolta Ruotsinpyhtäältä.

 

Hanging basket

Mielestäni tavalliset valmisamppelit valkoisissa poteissaan ovat aika hanurista. Paljon kivempi on koota sellainen itse mieleisistään kasveista. Otinkin mallia muutamasta Youtube- videosta ja väsäsin oman versioni äitini kuistin koristeeksi. Tehtävään soveltuvia koreja ei vain mistään löydy, joten kävin hakemassa kirpparilta metallirunkoisen lampunvarjostimen, josta kangas revittiin pois. Pohjan voi vuorata kookoskuidulla, säkkikankaalla, muovilla tai sammalella kuten itse tein. Jos käyttää jotain kangasta tai muovia, tehdään vain sivuille istutusreiät. Tarkoitus siis on, että lopputuloksesta tulee muhkea kukkarunsaus. Onnistunko, se jää nähtäväksi.

 

Reunat vuorataan sammalella. Sivuille istutetaan tasaisin välein kasveja, tässä lobeliaa. Vähän heikosti erottuvat kuvassa.

Istutusta jatketaan kerroksittain, kunnes viimeiset kasvit istutetaan päällimmäisiksi.

Lopputulos aiheutti nauruntyrskähdyksiä, mutta olen vakuttunut, että kuukauden päästä kasvit ovat peittäneet sammaleentursakkeet ja kaikki ihailevat muhkeaa kukkakoria. Heh heh. Harmittava takaisku oli kukkasten loppuminen kesken, arvioin siis tarvittavan kasvimäärän hiukan alakanttiin ja täytteeksi piti käydä repimässä talon takaa hiukan hopeahärkkiä. Korista tuli myös turkasen painava, eikä äitee antanut lupaa ripustaa sitä amppeliksi ( tippuu vettä kaiteelle). Tekele siis päätyikin maitotonkan päälle.

Eilen istutin äitini plantaasille Türin tuliaiset eli kaksi makeakirsikkaa ja japaninlaikkuköynnöksen, joka toivottavasti jonain päivänä tekee minikiivejä!

Kirsikka on tuettu heinäseipäillä, joiden ympärille on helppo virittää syksyllä jänisverkko.

 

Türi

Eilinen roadtrip puutarhurikollegoideni kanssa suuntautui Viron Türiin, jossa vuosittain järjestetään Lillelaat- kukkamarkkinat. Markkinoilla myyvät taimistot ja kotipuutarhurit niiden kukkien lisäksi paljon mm. hedelmäpuita, marjakasveja, koristepuita ja -pensaita sekä vihannesten ja yrttien taimia. Itse lähdin Türistä hakemaan makeakirsikan taimia, joita tarttui mukaan kaksi, ´Jaama Maguskirs´ja ´Tontu´ kappalehintaan 13 €!. Sorbifolian 2/2011 juttu makeakirsikoista innosti kokeilemaan tätä Suomessa perinteisesti "kiellettyä hedelmää". Juha Solantie kuitenkin suosittaa kokeilemaan ensin mainittua jopa IV- vyöhykkeen parhailla paikoilla ja jälkimmäistä III- vyöhykkeellä, joten odotukset on korkealla! Molemmat ovat kestävimpiä virolaisia makeakirsikkalajikkeita. Sitä Solantie ei artikkelissaan maininnut, että lähes kaikki makeakirsikat tarvitsevat pölyttäjän, mutta onneksi tämäkin asia selvisi Türissä.

Seurueemme auto olikin tupaten täynnä paluumatkalla, kun sinne oli pakattu kolme kirsikkaa, yksi riippajalava, ruusuja, perennoja, yrttejä ym.

Ystäväni taimikassista löytyi tämä ihanasti tuoksuva ruusu, jonka nimi valitettavasti jäi epäselväksi.

Tallinnasssa ehdimme vielä käydä ihanassa Kadriorgin puistossa ennen paluumatkaa.

Viime viikolla räpsin koulun tiluksilta kuvia kevään edistymisestä. Kameraan tallentuikin kuvia etenkin puuvartisten kasvien silmuista. Nyt on viimeiset ajat tutkia kasvien talviversoja ennenkuin vihreys valtaa maiseman. Yleensä ei tule ajatelleeksikaan kuinka erilaisia kasvienkin silmut ovat ja kuinka ne muuttavat muotoaan ja väriään kevään edetessä. Talven aikana tuli erilaisia talviversoja hypisteltyä kymmenittäin tunnistustenttiä varten. Oli siis aika katsoa, miltä ne näyttävät nyt.

Vuorijalavan (Ulmus glabra) nuppimaiset silmut ovat pullahtamaisillaan kukkaan

Sateenvarjojalavan hieno muoto tulee esille lehdettömänä. Kohta kiharaisia oksia ei enää erota lehtimassan alta.

Koreanonnenpensaan (Forsythia ovata) kukkanuput aukeavat ihan justiinsa.

Paskapihlajanakin tunnettu terttuselja (Sambucus racemosa) on ensimmäisiä lehtensä ja kukkansa paljastavia pensaita. Ja mikä väri!

Balkanin hevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) peukalonpään kokoiset silmut ovat tahmeita kuin kärpäspaperi.

Katsuran (Cercidiphyllum japonicum) pienet, punaiset silmut ovat kuin pirunsarvet!

Väriterapiaa

Viime viikko vierähti taas opiskeluiden parissa. Vierailimme eräällä puutarhalla sekä perennataimistolla. Puutarhalla töihimme kuului lähinnä orvokin istutusta. Tutustuimme muiden kasvihuoneidenkin tarjontaan, joista löytyi mm. uusi petunialajike ´Black Satin´ amppeliin istutettuna. Hurjan näköinen, hieno väri, mutta en tiedä onko se kaunis..

Perinteisempääkin tarjontaa löytyi...

Perennataimistolla tutustuimme kylvö-, ruukutus- ja jakohommien lisäksi mm. maksaruohomattoon. Se näyttää hyvältä, vaikka on vasta paljastunut lumen alta. Kätevä suurien alojen kattamiseen, ei ehkä kuitenkaan ihan kotipihaan.

Lobelian kylvöä

Honkkarista löytyi pari viikkoa sitten tällainen kylvökennosto, johon tänään kylvin pari pussia lobelian siemeniä. Se onkin hiukan hankala kylvettävä, sillä siemenet ovat turkasen pieniä. Helpoiten se käy, kun tyrkkää kostean sormen pussiin ja painaa sormeen tarttuneet siemenet kasvualustan pintaan. Pieniä siemeniä ei tarvitse peittää. Toinen konsti kylvää pienikokoisia siemeniä on sekoittaa siemenet pieneen määrään seulottua hiekkaa maustesirottimeen, jolla siemenet saa levitettyä tasaisesti. Lobeliat on helppo koulia myöhemmin isompaan astiaan, kun koko paakku irrotetaan kennostosta ja istutetaan uudelleen sellaisenaan.

Kokeilussa on kahta riippalobeliaa, toinen pussi on mennyt vanhaksi jo pari vuotta sitten ja toinen on tuoretta tavaraa Virosta. Saa nähdä, millainen itävyys on vanhoilla siemenillä.Toivottavasti nämä nyt pysyvät hengissä kesään asti, sillä taannoin kylvämilleni "kiharaorvokeille" kävi nöpelösti, kun ne pääsivät kuivahtamaan liikaa hetken kituutettuaan. Onneksi meni siihen kokeiluunkin koko pussi siemeniä..

  

Tulevaan pääsiäiseen sopii hyvin kerrottu tulilatva. Vaikka en ole sen paremmin keltaisen kuin tulilatvankaan ystävä, tarttui tämä viehättävä yksilö matkaani kauppareissulla.

Kevätkaihoa

Lopputalven päivät tuntuvat rasittavilta, kun aurinkoisissa päivissä on jo lupaus keväästä, mutta kuitenkin kevät tuntuu vielä kaukaiselta. Usein tähän aikaan vuodesta tulee kaivettua esiin vanhoja kevät- ja kesäkuvia, vaikka en tiedä lisäävätkö ne vain tuskaa.

Viime vuonna oli ainakin hauskaa, kun teimme äidilleni kasvimaata. Ensimmäistä kertaa vuosiin perunavaot vedettiin käsin traktorin sijaan. Vaot mennä viurusivatkin miten sattuu. Kovasti tuntui touhu "hevosia" naurattavan.

Kasvitarhan vieressä kulkeva pihlajakujanne on niin viehättävä etenkin keväisin ja syksyllä.